J. Oldén

Olen J. Oldén (s. 1995, they/them), asun ja työskentelen viisihenkisessä kodissa Tampereella. Taiteilijana pyrin ilmaisuun, joka on poliittisesti väkevää ja taiteellisesti kiinnostavaa, ja innostun eniten sarjakuvan rajapinnoista, zineistä ja toistaiseksi olemattomasta. Osaan myös nauttia arjen iloista, kuten Mega force 0,5l sugarfree energy drink, 0,89€.

Kuinka voin puhua, jos häpeän ajatuksiani?
Kuinka voin seistä suorana vastarinnan riveissä, jos häpeän kehoani?
Kuinka voin nauraa, jos häpeän ääntäni?

Häpeä on eräs ovelimmista ja tehokkaimmista kontrollin muodoista. Se on näkymätön myrkky, jota eritämme, ja joka valuu läpi kaikesta. Se on poliisi, joka on ottanut meidän nahkamme ja tekee kaikkensa pitääkseen meidät voimattomina ja tottelevaisina. Meidän on nyljettävä oma nahkamme, viilto kerrallaan, ja puettava se takaisin päällemme, pala kerrallaan.

Shame-zine on eräs työkaluistani häpeän käsittelyssä.

Häpeän teemaa tukeakseni päätin kokeilla zinessä tekniikkaa, jossa luovun editointiprosessista kokonaan, ja sen sijaan kirjoitan suoraan valmiin lopputuotteen. Kirjoitan käsin paperille sivu kerrallaan. Tämän lisäksi ainoa raamini on kirjoittaa mahdollisimman rehellisesti kaikki minua hävettävät asiat, jotka suinkin keksin, ja pystyn kertomaan.

Kirjoitan zineä paitsi itselleni, myös muille kaltaisilleni. Jos zinen lukija tulee nähdyksi häpeässään ja tietää hetken, ettei ole yksin, teos on onnistunut. Kukaan ei toivu tai parane yksin, eikä häpeän lievittäminen ole poikkeus. Kenties häpeä ei lopu koskaan, mutta voimme opetella elämään siitä huolimatta.

Zinen työstäminen keskeytyi, kun Zine Festistä ilmoitettiin, että tapahtuma onkin tänä vuonna (2020) virtuaalinen. Shame-zinen konseptiin kuuluu olennaisesti se, että teos on sarja pieniä, hauraita esineitä, jotka luovutetaan vastaanottajille henkilökohtaisesti. Tässä tapauksessa jakelu olisi tapahtunut Zine Festissä. Häpeän kokemus ja fyysinen zine vastaavat toisiaan intiimiyden tasolla, toisin kuin aineeton pdf-tiedosto.

Osin työskentely on keskeytynyt myös aiheen raskauden vuoksi. On todella uuvuttavaa istua oman häpeänsä kanssa ja yrittää nähdä kaikki sen kerrokset. Kirjata jokainen ylös yksi kerrallaan, ja tietää, että jakaa kaiken myöhemmin.

Ehkä zine ei tule valmiiksi vielä tänä syksynä, mutta tiedän kirjoittavani sen joka tapauksessa. Se on välttämätöntä.

Kuten psykologini sanoi: vaikka jokin asia tuntuisi mahdottomalta, sen voi silti tehdä.