Nam-Ke

Nam-Ke on kuopiolainen sarjakuvataiteilija, kuvittaja ja yrittäjä. Hänen tunnetuimpia töitään ovat suloiseen Pikku-Otus -hahmoon keskittyvät omakustanne lasten sarjakuvat Pikku-Otus ja Pikku-Otuksen päivä.

On outoa laittaa keskeneräistä työtä esille. Mietin pitkään laitanko tähän nimen alakulmaan. Päätin olla laittamatta. Minulle nimen kirjoittaminen työhön on merkki sen valmiudesta ja tämä ei ole lähelläkään sitä. Tämä piirros oli osa ystäväni kanssa aloittamaa fanart projektia.

Tarkoituksenamme oli tehdä kuvitettu novelli 1500-luvun Japanin historiaan pohjautuvanvan konsolipelin Sengoku Basara 3:n hahmoista nykymaailmassa. Hän kirjoittaisi ja minä piirtäisin. Yhdessä suunnittelemamme tarina keskittyi pelin tapahtumia myötäillen hahmojen arkielämään yhdessä kerrostalossa. Tässä piirtämässäni kokeilu kuvassa kaksi tarinan päähahmoista, Date Masamune ja hänen henkivartijansa Katakura Kojurou, ovat kävelemässä kauppareissulta kotiin päin. He ovat juuri ohittamassa kerrostalon alimmassa kerroksessa sijaitsevaa kauneushoitolaa. Se kuten kaikki kerrostalon huoneistot ja asukkaat olivat myös tärkeässä osassa tarinaa.

Lopulta meillä oli valtavasti ideoita, kokoelma tarinan pätkiä ja kasa konseptikuvia. Tein jopa pohjapiirroksia hahmojen asunnoista! Mutta mitään valmista ei valitettavasti koskaan syntynyt. Elämä vei ja innostus hiipui. Koko projekti oli muutenkin kasvanut liian laajaksi, että se olisi saatu loppuun asti. Enkä usko että enää palaamme tämän projektin pariin. Suunnittelu oli kuitenkin hauskaa ja on mukava muistella mitä kaikkea silloin mietittiin. Olin jo unohtanut että olin tälläisenkin piirroksen aloittanut, ennen kuin kaivelin vanhoja kuvia esille tätä näyttelyä varten.

Matkustin vuonna 2012 yksin Japanissa kuukauden ajan. Aloitin matkan alussa piirtämään joitakin kokemuksiani ylös sarjakuvina, mutta niiden teko jäi melko nopeasti. Keskityin reissussa enemmän paikkojen ihailuun kuvia räpsimällä ja niitä kertyikin valtavat määrät. Ajatus matkastani kertomisesta jäi kuitenkin kytemään, joten pari vuotta matkan jälkeen aloin suunnittelemaan pidempää sarjakuvaa koko reissusta. Kerrottavaa oli niin paljon! Osakan erikoiset pienet täyteen ahdetut kaupat, Naran tunkeilevat peurat, Kioton joka puolelta löytyvät temppelit, Kofun Shingen-ko festivaali, Hiroshiman rauhanpuisto, Tokiosta sattumalta löytynyt muumikahvila…

Aijoin julkaista sarjakuvan osiksi jaettuna sarjakuvablogissani, sekä mahdollisesti myöhemmin pienlehtenä tai kirjana. Ajatuksenani oli piirtää sarjakuva manga henkisesti ja mustavalkoisena tussiterillä, jotka olivat minulle vielä silloin uusi väline. Aloitin piirtämisen totta kai aivan alusta eli siitä miksi päädyin lähtemään matkalle yksin. Valitettavasti siihen se sitten jäikin. Silloiset koulutehtävät ja muut kiinnostavat projektit veivät kaiken ajan.

Palasin kuitenkin tavallaan tämän pariin kun tein lyhyen sarjakuvan Team Pärvelön Gaijin 4 antalogiaan. Kerroin siinä Shingen-ko festivaaleista, jossa kävin Japanin reissuni aikana. Enkä ole täysin haudannut tätä ideaa vieläkään. Toki reissustani alkaa olla aikaa, mutta kokemukseni olisi yhä hauska jakaa. Jos päädyn vielä piirtämään niistä, joudun kyllä tekemään tämän aloitus pätkänkin uudestaan. Piirtotyylini on ehtinyt muuttua ja muutenkin toteuttaisin sen nyt eri tavalla.

Tämä piirros on kesken jäänyt koulutehtävä. Olin 2014 toisella vuodella Limingan taidekoulun sarjakuvalinjalla. Meillä oli photoshop viikkokurssi ja tehtävänantona oli tehdä photarin ominaisuuksia hyödyntäen digitaalinen maalaus. Koska aihe oli vapaa ja Avatar the Last Airbender on yksi lempi sarjoistani, päätin tehdä fanart kuvan. Valitsin aiheeksi yhden mielenkiintoisimmista taistelu kohtauksista, koska halusin samalla harjoitella vauhdikkaan toiminnan piirtämistä.

Tuolloin olin käyttänyt photoshoppia lähinnä käsintehtyjen piirrosten siistimiseen ja yksinkertaisten kuvien piirtämiseen. Opin sen viikon aikana paljon uusia näppäinoikoteitä, siveltimien ominaisuuksista, layereiden hyödyntämisestä ja maskauksesta. Tein muun muassa oman vaahteranlehti siveltimen taustaa varten. Tietenkään en saanut kuvaa viikon aikana valmiiksi, kun uuden opeteltavaa oli niin paljon, mutta se ei haitannut. Tehtävässä oli tärkeintä oppia hyödyntämään photarin ominaisuuksia. Muistan että kurssin päätteeksi vieraileva opettajamme antoi karkin kaikille, jotka käyttivät riittävästi layereitä ja muistivat nimetä ne kaikki.

Jatkoin piirroksen tekoa vielä kurssin jälkeenkin, mutta jossain vaiheessa kiinnostus hiipui ja siirryin muihin teoksiin. En tule enää jatkamaan sen tekoa. Olen oppinut vuosien varrella lisää photari kikkoja ja tekisin niin monta asiaa nyt eri tavalla. Pidän edelleen joistakin elementeistä kuvassa, joten sinänsä on harmi että se jäi näin kesken.